torstai 21. heinäkuuta 2016

Rakas esikoiseni.

Mihin se aika menee?! Vasta minä odotin esimmäistä lastani ja nyt siitä on kohta 4-vuotta!
Mun pienestä tytöstä on kasvanut niin iso ja itsenäinen, silti aina Rosa on äidin pieni tyttö. 
Olen kyllä opettanut/kannustanut Rosaa tekemään paljon asioita itse eikä sillai, että äiti tekee. Tottakai autan ja teen sen mitä pystyn! Meillä ei ole esimerkiksi omaa autoa vaan kuljemme joka paikkaan kävellen ja vaikka asumme keskustassa niin käymme myös asioilla kaupungin ulkopuolella. Rosa on oppinut siihen, että joka paikkaan me menemme kävellen ja ei ole 2-vuotiaasta asti istunut rattaissa ja nyt varsinkaan, kun Roni istuu. Kävimme tuossa pari viikkoa sitten kaupassa minne oli matkaa 7km. Rosa käveli sinne ja takas eikä kertaakaan sanonut, ettei jaksaisi kävellä sen sijaan minun jalkoihin alkoi särkeä ja valitin koko matkan, :D  Harmittaa kovasti, etten pysty ottamaan tyttöäni syliin, mutta me halaamme monesti päivässä ja Rosasta se on kivaa ja minullekkin tulee siitä hyvä mieli.
Rosa on kyllä tosi sosiaallinen,kiltti,avulias,tarkka,omatoiminen ja tomeraneiti.
Rosa auttaa mielellään pikkuveljen hoidossa, minua kaupassa, kotona auttaa kotiaskareissa,  
Neiti itse osaa pukea vaatteet,tehdä itselleen aamupalaa ja muutenki halukas tekemään/kokeilemaan kaiken itse. Rosa harrastaa tanssia kerran viikossa ja on tosi paljon tykännyt käydä ja kovasti odottaa syksyllä uutta kautta.




Pikku hiljaa Rosa alkaa menee yli minun pituudesta ja vähän kyllä jännittää mitä tuleva pitää. Rosa kyllä tajuaa sen, että äiti on pieni ja isi on iso, muttei ole ikinä vielä kysynyt mitään kysymyksiä.
Niihin olen kyllä valmis, sitten vastaamaan, kun neiti ymmärttää tarpeeksi.
Jos olen lasten kanssa kävelyllä tai puistossa tulee välillä niitä tilanteita, kun toiset lapset osoittavat ja sanovat "äiti kato miten pieni". Rosa jää kyllä ihmettelemään, muttei vielä ihan käsitä asiaa.
Voi myös olla,että Rosa ei edes kysy, kun on tottunu elämään kanssani niin hänelle se on normaali asia.


Uhmailua on koettu. Raivotaan jossei saa mitä haluaa esim. kaupassa. Yritän olla tosi tyynesti ja lähteä tytön kanssa pois. Onneksi neiti ei sentään ole vielä kertaakaan keksinyt sitä, että jäisi kaupanlattialle makaamaan. Aika hyvin Rosa kyllä uskoo mitä sanotaan.

Aina iltaisin, kun  Rosa menee sänkyynsä me käymme miehen kanssa antamassa halipusut ja lopuksi Rosa sanoo "i loveyou".


<3:llä Milla!











4 kommenttia: