perjantai 19. helmikuuta 2016

Ensimmäinen raskaus ja synnytys.

Apua! 
Olen vasta aloittanut ja kirjoittanut pari blogia ja en ajatellut että, minun blogiani lukisi näin paljon.
Kiitos teille ihanille seuraajille ja lukijoille! <3

Hei! Postaustoive oli että, kertoisin vähän miten minulla meni ensimmäinen raskaus ja synnytys.


Muistan vieläkin sen hetken kun, viivalle pamahti kaksi viivaa se pelon ja jännityksen tunne.
Lääkärit olivat sanonneet että, minun on vaikea tulla raskaaksi, toisin kuitenkin kävi.
Opiskelin vielä ja mietin että, miten minun kouluni käy kun, vauva saapuu. Onneksi asiat olivat kumminki suunniteltavissa. Stressasin hirveästi raskauttani mietin miten minun käy tai tuleeko vauvalla olemaan kaikki hyvin ja itse synnytystä. Menin kumminki päivä kerrallaan kaikki oli nii uutta ja ihmeellistä!
Oli ensimmäinen ultra. Mieheni tuli mukaan ja olimme kummatkin tosi jännittyneitä ja samalla iloisia. Siellä se oli pienen pieni ihmisen alku. Kyyneleitähän siinä tuli tämä oli totta. Onneksi pienellä toukalla oli kaikki hyvin ja siitä sitten, odotukseen.



Raskausoireet & Odotus.

Muistan koulun tunneilla olin välillä todella väsynyt ja sain luvan lähteä kämpilleni lepäämään.  Muutamina kertoina yökötti mutta, se meni onneksi sitten ohi. Masu vaan kasvoi ja raskausviikolla 24 oli toinen ultra ja saimme samalla tietää sukupuolen, tyttölupaushan sieltä tuli. Olin niin innoissani tytöstä ja halusin vielä monissa ultrakäynneillä varmistaa että, tyttö sieltä tulee. :D Neuvola käynneillä kaikki oli hyvin ja mulla oli kyllä  tosi tiheesti käynnit koska, haluttiin varmistaa että, raskaus menee loppuun asti hyvin. Raskausviikolla 30 saimme lähetteen Tampereelle perinnöllisyystukimuksiin. Haluttiin tutkia kuinka, periytyvää RHH on ja sitäkin onko miehelläni tätä (mutaatiogeeniä). Lähimme sitten mieheni kanssa käymään ja muistan ajomatkalla kuinka, pelotti heräsi hirveesti kysymyksiä että, mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? tai mitä jos vauva olisikin lyhytkasvuinen?. En kyllä ymmärrä miksi tuollasta mietin koska oli sitten lyhytkasvuinen tai ei olisin silti rakastanut omaa lasta.  Multa ja mieheltä otettiin sitten, labrat ja saimme muutamanpäivän jälkeen vastaukset. Minulla tietenkin oli tämä (mutaatiogeeni) mutta, miehelläni ei ollut. Lääkäri sitten, kertoi pienestä mahdollisudesta saada lyhyenlapsen mutta, koska miehelläni ei ollut tätä geeniä niin sitä ei tarvinnut enempään tutkia/miettiä.

Raskausviikolla 36 minulla oli Hämeenlinassa keskustelu ja suunnittelu tulevasta synntyksestä.
Se nyt oli selvää että, vauva syntyisi sektiolla koska, kroppani on niin pieni alatiesynnykseen ja lääkärit eivät halua ottaa mitään riskejä. Muutenkin kaikki oli mennyt hyvin niin suunniteltu sektio sovittiin Raskausviikolle 39 ja aamusta klo 9.00.  Kotiin lähdettyä tietenkin aloin vielä enemmän jännittää koska, oli sovittu tietty päivä ja aika millon vauva tulisi maailmaan.

Raskausviikko 37! Nyt olin sitten, täysiaikainen ja enää muutama viikko sektioon. Olimme onneksi hankkineet kaiken tarvitsemamme valmiiksi ja ei siinä muutaku odottelemaan. Loppuraskaudessa minulla alkoi kuitenkin, olemaan melko tukalaa ja sillon oli vielä kunnon kuumakesä. En jaksanut enään kävellä pitkiä matkoja hyvä jos kauppaan jaksoin mennä. Jotenkin oli niin ihmeellistä että, kaikki meni niin hyvin ja vasta loppuvaiheessa alkoi tulemaan kaikki maailman säryt. Nukkumisesta ei tullut mitään, mikään nukkuma asento ei ollut hyvä. Selkään koski hirveästi ja mieheni usein sitä sitten, hieroi. Sain useasti paljon katseita ja varsinki kun, oli isomaha, Muistan kun, kävimme mieheni kanssa yhdessä kaupassa vanhat mummot kauhuissaan ja supisivat keskenään "pienityttö raskaana" ja miestäni katsottiin paheksuvasti. Oli kyllä todella ärsyttävää mutta, emme jaksaneet välittää muista.

Viimeinen masukuva! vihdoin ja viimein oli raskausviikko 39 ja sektiopäivä. Oltiin mieheni kanssa niin jännittyneitä ja hermona! Nyt se suuri päivä koitti pieni nyyttimme saapuisi maailmaan.
Saavuimme Hämeenlinnaan odottelemaan ja pääsin heti vaihtamaan vaatteet. Tärisin ihan kauhusta mutta, ajattelin että, lääkärit tietävät mitä tekevät joten mulla ei ole hätää. Minut sitten, vietiin leikkaussaliin ja minulle, annettin epiduraali ja samantien kaikki meni tunnottomaksi. Olin siis hereillä koko leikkauksen ajan. Mies oli onneksi minun tukenani. En tuntenut mitään mutta, se hirveä paineen tunne kun, lääkärit alkoivat ottaa vauvaa ulos. Pienen hiljausuuden jälkeen kuuluu kova rääkäys. 

Rosa Bella Maria  syntyi 31.8.2012 klo 10.45, painoa 3030g ja pituutta 50cm <3

En osaa sanoinkuvailla sitä hetkeä mutta, olimme niin onnellisia! Terve pieni tyttö syntyi. Jouduin tietenkin heräämöön odottamaan että, puudutus loppuu. Mies jäi hoitamaan sillä välin vauvaa. Sektio meni täydellisesti mutta, Lääkäri suositteli pitämään ainakin pari vuotta taukoa ennen kuin, rupeaa lisää lapsia tekemään. Pääsin takaisin ja meillä oli perhehuone.

Siinä hän on täydellinen pakkaus jota, vain tuijotin ja ihmettelin onko tuo minun.
Heti seuraana aamuna lähin kävelemään vaikka kauhealta ja kipeältä tuntui.
Olin n.viikon sairaalla ennen kuin, pääsimme kotiin. Haluttiin tarkistaa että, sektiohaava paranee.  Vihdoin pääsimme lähtemään kotiin ja aloittamaan uuden arjen uuden tulokkaan kanssa! 





Toivottavasti jaksatte lukea ja jos on jotain kysyttävää ni kysykää ihmeessä! Seuraavassa postauksessa aion kertoa Meidän Rosasta paljon tarkemmin :) 

<3:llä Milla.

  

 






14 kommenttia:

  1. Itseäni mietitytti juuri tämä miten sinulla raskaus sujui, kiva siis kun kerroit :) Muiden synnytyskertomukset ovat aina ihania luettavia ♡

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos heli! :) pikkusen jännittää näitä tehdessä x)

      Poista
  3. Kivoja postauksia!! Käys tsekkaa munkin blogii : secretlifeanytime.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Mua kiinnosti kans kovasti tää et miten sun raskausaika on sujunut, kiva kun kirjoitit siitä! :)

    VastaaPoista
  5. Mukava ja mielenkiintoinen blogi! Saisinko kuitenkin pienen vinkin sanoa? Blogatessa on melko tärkeää kiinnittää huomiota kielioppiin yms, jotta tekstiä on kiva lukea. Pilkku tulee ENNEN sanoja "että, koska" jne. Nuo pilkkuhommat jos tarkastaisit niin olis varmasti kaikilla mukavempi lukea sun blogia. Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisältö on kuitenkin tärkeintä! Kiva, että kirjoitat, ihana blogi! Perusta myös blogille Facebook-sivu, jos käytät Facebookia. Sitä kautta moni tykkää seurata blogeja.

      Poista
  6. Hienosti on alkanut blogi sulla! jatka samaanmalliin <3

    http://elamaapahkinankuoressaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Ihana blogi sulla :)
    Käy ihmeessä kurkkaamassa mun blogii jos kiinnostaa
    http://suvii97.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  8. oi miten kiva blogi sait uuden lukijan :)<3

    VastaaPoista