Toinen raskaus.

Ronin odotus ei mennyt niin miten olin ajatellut. Alusta alkaen alkoi olemaan ongelmia.

Taas se ihana tunne, kun raskaustestiin tulee kaksiviivaa ja vielä ihanempaa, että saan kokea raskauden uudestaan. Vielä jännempää oli se, että Rosalle tulee pikkuveli tai sisko. Olin mieheni kanssa suunnitellut, että kolme vuotta olisi hyvä ikäero lapsilla. Kroppani ja sektiohaavani oli saannu kunnolla parantua ja mikä parempaa valmistuisin koulusta keväällä ja ei olisi sitten mihinkää kiire.


Muistan viikoilla 12. minulla oli neuvola ja kuunneltiin sydänäänet. Mitään ei saatu kuulumaan, neuvolantäti yritti monta kertaa kokeilla erikohdista eikä mitään. Siinä sitten minulle iski kauhea itku ja paniikki. Toinen neuvolantäti viereisestä huoneesta tuli myös kokeilemaan ja ei mitään. Onneksi lääkäri oli paikalla ja minut lähetettiin sinne varmuuden vuoksi katsomaan, että kaikki olisi hyvin.
Siinä sitten valmiiksi itkukurkussa ajattelin, että jos kaikki olisi pielessä. Lääkäri katsoi ultralla ja siellä pienen pieni sydäntykytti ihan normaalisti ja kaikki oli hyvin. Voi sitä syvää huokausta ja helpostusta! Lääkäri sitten sanoi, että vauva on takana ja istukka edessä siksi oli vaikea kuulla sydänääniä.

Viikolla 20. saimme tietää sukupuolen ja poikahan se siellä oikein selvästi kyllä näkyi vehkeet. :D

Olimme niin innoissamme, että Rosa saa pikkuveljen!

Viikolla 30! alkoi olemaan jo tukalaa mm. kauhea paineentunne alhaalla ja tosi kovat selkäsäryt. Silti olin innoissani tästä meidän pojasta.

,

Rosaki odotti kovasti pikkuveljeään saapuvaksi. Oli pakko ottaa oikein kuvakin kun neiti harjoitteli veikan hoitoa. Niin suloinen ja reipas!

Viikolla 34 maha vaan kasvoi kasvamistaan ja tuntui vielä enemmän painetta alhaalla myös alkoi tulemaan tosi tiheesti kivuliaita supistuksia, että jouduttiin lähtemään Hämeenlinaan

tarkistamaan onko kaikki hyvin. Kaikki oli hyvin, mutta varmuuden vuoksi mulle annettiin piikki kortisoonia joka kypsyttää vauvan keuhkoja jos vauva meinaisi tulla tai jos jouduttaisiin aikasemmin leikata. Samalla sain supstuksiin estolääkityksen. No ei siinä muutakun kotiin vuodelevolle loppu ajaksi. Aamulla alkoi olemaan samat hirveät kivut. Muistan kuinka en pystynyt ottamaan yhtään askelta kipujen vuoksi. Jouduin tosi useasti menee kyykkyyn, että sain rauhassa hengitettyä ja rauhotettua itseni. Soitin tietysti sairaalaan ja he käskivät samantien tulemaan takaisin. Vauvalla oli tietysti kaikki hyvin, mutta taas sain supistuksein estolääkityksen ja käsky tuli takaisin kotiin vuodelevolle. Lääkäri sanoi, että kunhan jaksaisin sinnitellä 36vkolle asti niin ei olisi mitää hätää.

Alkoi suoraansanottuna ärysttää toi jokapäiväinen rumba. miksei voinnu suoraan vain ottaa mua osastolle lepäämään ja katsoa myöhemmin. No pikku hiljaa kotona alkoi kivut helpottaa. Enpä muuta tehnytkään, kun makasin sängyssä. Viikko35!.Mulla oli perus lääkäri käynti Hämeenlinassa supistuksia ei enää onneksi ollut, mutta kovaa paineen tunnetta tuntu. Vauvalla kaikki hyvin ja juuri kun olimme kotiin lähdössä lääkäri huomasi patin alamahassa oikeellapuolella ja epäili kohdunseinämän pettäneen vanhasta sektiohaavasta. Lääkäri käski suoraan kiirelliseen sektioon, koska ei halunnut ottaa mitää riskejä.

Kaikki kävi niin äkkiä ja purskahdin suoraan itkuun ja ajattelin tietenki kaikkein pahinta miten vauvan käy, kun syntyy viikolla 35+5. 

Mentiin miehenkaa huoneeseen missä mua valmisteltiin leikkausta varten olin varmaan shokissa, koska en edes vielä käsittänyt koko asiaa mitä oli tapahtumassa. Hoitajat veivät mut leikkaussaliin ja miehen piti jäädä odottamaan toiseen huoneeseen mikä mua kyllä harmitti hirveästi. Kuusi kertaa meni siihen että, saatii epiduraali laitettua. Yritin ajatella taas, että lääkärit tietävät mitä tekevät.

Leikkaus meni loistavasti, mutta oikea syys olikin se, että mun kroppa ei olisi enää kestänyt niin isoa taakkaa ja vanha arpi olisi repeytynyt.

Roni Rainer Sulo syntyi kiireellisellä sektiolla viikoilla 35+5.

Terve pieni 9 pisteen poika! pituutta 45cm ja painoa 2495g <3 

Ronilla oli onneksi kaikki hyvin ja sain hänet suoraan mun huoneeseen. Haava oli taas parantunut ja pääsin hyvin liikkumaan. Lääkäri kylllä suositteli, etten ainakaan pariin vuoteen tulisi uudestaan raskaaksi. Sairaalalla olin neljä päivää ja pääsin kotiin. 

Päätin kyllä, että kaksi lasta riittää hyvin. Jäi huono kokemus tästä toisesta raskaudesta, koska mietin koko ajan mielessä "mikä meni pieleen". Rosan odotus meni niin hyvin ja loppuun asti, mutta Ronin ei. Olen Onnellinen kahdesta terveestä lapsesta! <3 

<3:llä Milla!