Meidän arki.

Valmistuin viime keväällä merkonomiksi ja siitä jäin äitiyslomalle. Rosa sai pitää tarhapaikkansa ja sovitusti hänellä on vapaapäiviä. Mies on aamupäivät töissä joten itse olen lasten kanssa yksin kotona.

Meidän päivä alkaa sillä, että aamulla heräillään rauhassa, syödään aamupalaa ja lähetään ulos puistoon ja kaupoille. Jännitän aina sitä, kun lähden yhden uhmiksen ja pienen vauvan kanssa liikenteeseen. Asutaan keskustassa missä on kyllä aika vilkas liikenne. Rosa osaa kyllä hienosti ottaa rattaista kiinni, kun ylitetään suojatiet. Kaupassa Rosa on tähän menessä osannut hyvin käyttäytyä, mutta sitä pelkään jos alkaa hirveä itkupotkuraivari ja lattialla makaaminen. Hyvä siinä on sitten odotella, kun en jaksa enää nostaa ja ottaa tyttöä syliin. Rosa tekee kyllä välillä sitä, että lähtee kaupassa juoksetelee jonnekkin ja minä sitten juoksen vaunujen kanssa perässä. Yleensä käydään mielummin koko perhe sitten kaupassa.

Kuvassa olemme käymässä vanhassa työharjoittelupaikassani unelmalemmikeissä.

Kotiin päästyä syödään valipalaa ja Rosa saa sen jälkeä katsella lastenohjelmia ja Roni touhuilla leikkimatolla. Itse alotan kotiaskareet meidän asuntoon ei oo tehty mitään muutostöitä  mulla on porrasjakkaraa apuna ja käytän sitä lähinnä keittiössä. Jos tarvitsen jotain vielä korkealta niin yleensä kiipeän tai pyydän mieheltä apua. Osa astioista on laitettu minulle matalle niin on helpompi ottaa.

 

Sitten, kun mies saapuu töistä kotiin välillä lähden Rosan kanssa kaksin käymään lähikaupassa.

On helmpompi lähteä tytön kanssa kaksin, kun ei ole raskaita rattaita mukana. Kaupassa en ylety työntämään isoja kärryjä enkä kantamaan ostoskoria. Rosa on sitten aina ottanut itselleen lasten ostoskärryt ja laitetaan kaikki tarvittavat ostokset siihen. Rosa aina haluaa laittaa kaikki ostokset kassalle, kun siihen ylettyy paremmin kuin minä. Saan sitte apua henkilökunnalta ostostenpakkaamisessa ja aina on ollu kyllä hyväpalvelu.

<3:llä Milla! 

Toinen raskaus.

Ronin odotus ei mennyt niin miten olin ajatellut. Alusta alkaen alkoi olemaan ongelmia.

Taas se ihana tunne, kun raskaustestiin tulee kaksiviivaa ja vielä ihanempaa, että saan kokea raskauden uudestaan. Vielä jännempää oli se, että Rosalle tulee pikkuveli tai sisko. Olin mieheni kanssa suunnitellut, että kolme vuotta olisi hyvä ikäero lapsilla. Kroppani ja sektiohaavani oli saannu kunnolla parantua ja mikä parempaa valmistuisin koulusta keväällä ja ei olisi sitten mihinkää kiire.


Muistan viikoilla 12. minulla oli neuvola ja kuunneltiin sydänäänet. Mitään ei saatu kuulumaan, neuvolantäti yritti monta kertaa kokeilla erikohdista eikä mitään. Siinä sitten minulle iski kauhea itku ja paniikki. Toinen neuvolantäti viereisestä huoneesta tuli myös kokeilemaan ja ei mitään. Onneksi lääkäri oli paikalla ja minut lähetettiin sinne varmuuden vuoksi katsomaan, että kaikki olisi hyvin.
Siinä sitten valmiiksi itkukurkussa ajattelin, että jos kaikki olisi pielessä. Lääkäri katsoi ultralla ja siellä pienen pieni sydäntykytti ihan normaalisti ja kaikki oli hyvin. Voi sitä syvää huokausta ja helpostusta! Lääkäri sitten sanoi, että vauva on takana ja istukka edessä siksi oli vaikea kuulla sydänääniä.

Viikolla 20. saimme tietää sukupuolen ja poikahan se siellä oikein selvästi kyllä näkyi vehkeet. :D

Olimme niin innoissamme, että Rosa saa pikkuveljen!

Viikolla 30! alkoi olemaan jo tukalaa mm. kauhea paineentunne alhaalla ja tosi kovat selkäsäryt. Silti olin innoissani tästä meidän pojasta.

,

Rosaki odotti kovasti pikkuveljeään saapuvaksi. Oli pakko ottaa oikein kuvakin kun neiti harjoitteli veikan hoitoa. Niin suloinen ja reipas!

Viikolla 34 maha vaan kasvoi kasvamistaan ja tuntui vielä enemmän painetta alhaalla myös alkoi tulemaan tosi tiheesti kivuliaita supistuksia, että jouduttiin lähtemään Hämeenlinaan

tarkistamaan onko kaikki hyvin. Kaikki oli hyvin, mutta varmuuden vuoksi mulle annettiin piikki kortisoonia joka kypsyttää vauvan keuhkoja jos vauva meinaisi tulla tai jos jouduttaisiin aikasemmin leikata. Samalla sain supstuksiin estolääkityksen. No ei siinä muutakun kotiin vuodelevolle loppu ajaksi. Aamulla alkoi olemaan samat hirveät kivut. Muistan kuinka en pystynyt ottamaan yhtään askelta kipujen vuoksi. Jouduin tosi useasti menee kyykkyyn, että sain rauhassa hengitettyä ja rauhotettua itseni. Soitin tietysti sairaalaan ja he käskivät samantien tulemaan takaisin. Vauvalla oli tietysti kaikki hyvin, mutta taas sain supistuksein estolääkityksen ja käsky tuli takaisin kotiin vuodelevolle. Lääkäri sanoi, että kunhan jaksaisin sinnitellä 36vkolle asti niin ei olisi mitää hätää.

Alkoi suoraansanottuna ärysttää toi jokapäiväinen rumba. miksei voinnu suoraan vain ottaa mua osastolle lepäämään ja katsoa myöhemmin. No pikku hiljaa kotona alkoi kivut helpottaa. Enpä muuta tehnytkään, kun makasin sängyssä. Viikko35!.Mulla oli perus lääkäri käynti Hämeenlinassa supistuksia ei enää onneksi ollut, mutta kovaa paineen tunnetta tuntu. Vauvalla kaikki hyvin ja juuri kun olimme kotiin lähdössä lääkäri huomasi patin alamahassa oikeellapuolella ja epäili kohdunseinämän pettäneen vanhasta sektiohaavasta. Lääkäri käski suoraan kiirelliseen sektioon, koska ei halunnut ottaa mitää riskejä.

Kaikki kävi niin äkkiä ja purskahdin suoraan itkuun ja ajattelin tietenki kaikkein pahinta miten vauvan käy, kun syntyy viikolla 35+5. 

Mentiin miehenkaa huoneeseen missä mua valmisteltiin leikkausta varten olin varmaan shokissa, koska en edes vielä käsittänyt koko asiaa mitä oli tapahtumassa. Hoitajat veivät mut leikkaussaliin ja miehen piti jäädä odottamaan toiseen huoneeseen mikä mua kyllä harmitti hirveästi. Kuusi kertaa meni siihen että, saatii epiduraali laitettua. Yritin ajatella taas, että lääkärit tietävät mitä tekevät.

Leikkaus meni loistavasti, mutta oikea syys olikin se, että mun kroppa ei olisi enää kestänyt niin isoa taakkaa ja vanha arpi olisi repeytynyt.

Roni Rainer Sulo syntyi kiireellisellä sektiolla viikoilla 35+5.

Terve pieni 9 pisteen poika! pituutta 45cm ja painoa 2495g <3 

Ronilla oli onneksi kaikki hyvin ja sain hänet suoraan mun huoneeseen. Haava oli taas parantunut ja pääsin hyvin liikkumaan. Lääkäri kylllä suositteli, etten ainakaan pariin vuoteen tulisi uudestaan raskaaksi. Sairaalalla olin neljä päivää ja pääsin kotiin. 

Päätin kyllä, että kaksi lasta riittää hyvin. Jäi huono kokemus tästä toisesta raskaudesta, koska mietin koko ajan mielessä "mikä meni pieleen". Rosan odotus meni niin hyvin ja loppuun asti, mutta Ronin ei. Olen Onnellinen kahdesta terveestä lapsesta! <3 

<3:llä Milla! 

Ensimmäinen raskaus ja synnytys.

Apua! 

Olen vasta aloittanut ja kirjoittanut pari blogia ja en ajatellut että, minun blogiani lukisi näin paljon.

Kiitos teille ihanille seuraajille ja lukijoille! <3

Hei! Postaustoive oli että, kertoisin vähän miten minulla meni ensimmäinen raskaus ja synnytys.

Muistan vieläkin sen hetken kun, viivalle pamahti kaksi viivaa se pelon ja jännityksen tunne.

Lääkärit olivat sanonneet että, minun on vaikea tulla raskaaksi, toisin kuitenkin kävi.

Opiskelin vielä ja mietin että, miten minun kouluni käy kun, vauva saapuu. Onneksi asiat olivat kumminki suunniteltavissa. Stressasin hirveästi raskauttani mietin miten minun käy tai tuleeko vauvalla olemaan kaikki hyvin ja itse synnytystä. Menin kumminki päivä kerrallaan kaikki oli nii uutta ja ihmeellistä!

Oli ensimmäinen ultra. Mieheni tuli mukaan ja olimme kummatkin tosi jännittyneitä ja samalla iloisia. Siellä se oli pienen pieni ihmisen alku. Kyyneleitähän siinä tuli tämä oli totta. Onneksi pienellä toukalla oli kaikki hyvin ja siitä sitten, odotukseen.

Raskausoireet & Odotus.

Muistan koulun tunneilla olin välillä todella väsynyt ja sain luvan lähteä kämpilleni lepäämään.  Muutamina kertoina yökötti mutta, se meni onneksi sitten ohi. Masu vaan kasvoi ja raskausviikolla 24 oli toinen ultra ja saimme samalla tietää sukupuolen, tyttölupaushan sieltä tuli. Olin niin innoissani tytöstä ja halusin vielä monissa ultrakäynneillä varmistaa että, tyttö sieltä tulee. :D Neuvola käynneillä kaikki oli hyvin ja mulla oli kyllä  tosi tiheesti käynnit koska, haluttiin varmistaa että, raskaus menee loppuun asti hyvin. Raskausviikolla 30 saimme lähetteen Tampereelle perinnöllisyystukimuksiin. Haluttiin tutkia kuinka, periytyvää RHH on ja sitäkin onko miehelläni tätä (mutaatiogeeniä). Lähimme sitten mieheni kanssa käymään ja muistan ajomatkalla kuinka, pelotti heräsi hirveesti kysymyksiä että, mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? tai mitä jos vauva olisikin lyhytkasvuinen?. En kyllä ymmärrä miksi tuollasta mietin koska oli sitten lyhytkasvuinen tai ei olisin silti rakastanut omaa lasta.  Multa ja mieheltä otettiin sitten, labrat ja saimme muutamanpäivän jälkeen vastaukset. Minulla tietenkin oli tämä (mutaatiogeeni) mutta, miehelläni ei ollut. Lääkäri sitten, kertoi pienestä mahdollisudesta saada lyhyenlapsen mutta, koska miehelläni ei ollut tätä geeniä niin sitä ei tarvinnut enempään tutkia/miettiä.

Raskausviikolla 36 minulla oli Hämeenlinassa keskustelu ja suunnittelu tulevasta synntyksestä.

Se nyt oli selvää että, vauva syntyisi sektiolla koska, kroppani on niin pieni alatiesynnykseen ja lääkärit eivät halua ottaa mitään riskejä. Muutenkin kaikki oli mennyt hyvin niin suunniteltu sektio sovittiin Raskausviikolle 39 ja aamusta klo 9.00.  Kotiin lähdettyä tietenkin aloin vielä enemmän jännittää koska, oli sovittu tietty päivä ja aika millon vauva tulisi maailmaan.

Raskausviikko 37! Nyt olin sitten, täysiaikainen ja enää muutama viikko sektioon. Olimme onneksi hankkineet kaiken tarvitsemamme valmiiksi ja ei siinä muutaku odottelemaan. Loppuraskaudessa minulla alkoi kuitenkin, olemaan melko tukalaa ja sillon oli vielä kunnon kuumakesä. En jaksanut enään kävellä pitkiä matkoja hyvä jos kauppaan jaksoin mennä. Jotenkin oli niin ihmeellistä että, kaikki meni niin hyvin ja vasta loppuvaiheessa alkoi tulemaan kaikki maailman säryt. Nukkumisesta ei tullut mitään, mikään nukkuma asento ei ollut hyvä. Selkään koski hirveästi ja mieheni usein sitä sitten, hieroi. Sain useasti paljon katseita ja varsinki kun, oli isomaha, Muistan kun, kävimme mieheni kanssa yhdessä kaupassa vanhat mummot kauhuissaan ja supisivat keskenään "pienityttö raskaana" ja miestäni katsottiin paheksuvasti. Oli kyllä todella ärsyttävää mutta, emme jaksaneet välittää muista.

Viimeinen masukuva! vihdoin ja viimein oli raskausviikko 39 ja sektiopäivä. Oltiin mieheni kanssa niin jännittyneitä ja hermona! Nyt se suuri päivä koitti pieni nyyttimme saapuisi maailmaan.

Saavuimme Hämeenlinnaan odottelemaan ja pääsin heti vaihtamaan vaatteet. Tärisin ihan kauhusta mutta, ajattelin että, lääkärit tietävät mitä tekevät joten mulla ei ole hätää. Minut sitten, vietiin leikkaussaliin ja minulle, annettin epiduraali ja samantien kaikki meni tunnottomaksi. Olin siis hereillä koko leikkauksen ajan. Mies oli onneksi minun tukenani. En tuntenut mitään mutta, se hirveä paineen tunne kun, lääkärit alkoivat ottaa vauvaa ulos. Pienen hiljausuuden jälkeen kuuluu kova rääkäys. 

Rosa Bella Maria  syntyi 31.8.2012 klo 10.45, painoa 3030g ja pituutta 50cm <3

En osaa sanoinkuvailla sitä hetkeä mutta, olimme niin onnellisia! Terve pieni tyttö syntyi. Jouduin tietenkin heräämöön odottamaan että, puudutus loppuu. Mies jäi hoitamaan sillä välin vauvaa. Sektio meni täydellisesti mutta, Lääkäri suositteli pitämään ainakin pari vuotta taukoa ennen kuin, rupeaa lisää lapsia tekemään. Pääsin takaisin ja meillä oli perhehuone.

Siinä hän on täydellinen pakkaus jota, vain tuijotin ja ihmettelin onko tuo minun.

Heti seuraana aamuna lähin kävelemään vaikka kauhealta ja kipeältä tuntui.

Olin n.viikon sairaalla ennen kuin, pääsimme kotiin. Haluttiin tarkistaa että, sektiohaava paranee.  Vihdoin pääsimme lähtemään kotiin ja aloittamaan uuden arjen uuden tulokkaan kanssa! 

Toivottavasti jaksatte lukea ja jos on jotain kysyttävää ni kysykää ihmeessä! Seuraavassa postauksessa aion kertoa Meidän Rosasta paljon tarkemmin :) 

<3:llä Milla.

  

 

Lyhytkasvuisuus mikä se on ja mistä se johtuu?

Hei!

Ajattelin tähän väliin kertoa lyhytkasvuisuudesta ja omasta sairaudestani.

Moni on kysellyt miksi olen niin lyhyt ja että, ovatko lapseni lyhyitä.

Lyhytkasvuiseksi kutsutaan ihmistä, jonka pituus on aikuisena alle 140-150cm. Lyhytkasvuisuuteen on olemassa 400-500 eri lääketieteellistä syytä, Suomessa on lääketieteellisin perustein n. 1000 lyhytkasvuista henkilöä. Yleisimmät diagnoosit suomessa ovat diastrofia, akondroplasia ja rustohius-hypoplasia. Kuka tahansa voi saada lyhytkasvuisen lapsen. Useimmat vanhemmat eivät tiedä kantavansa perintötekijämuutosta, tai lyhytkasvuisuus voi aiheuttaa myös vanhemman sukusolussa tai lapsen geeneissä aiheutuvan mutaation takia.

Itselläni siis RHH eli Rustohius-hypoplasia!
RHH on peittyvästi periytyvä sairaus, joka aiheuttaa lisäksi monia muita terveysharmeja.
Sairauden lisäksi minulla on vastustuskyvyn puutos, jota hoidan nykyään kotona omilla lääkkeillä.
Lääke auttaa ylläpitämään mun vastustukykyä parempana etten, sairastuisi niin herkästi esim flunssaan tai keuhkokuumeeseen. Ennen jouduin ravaamaan jatkuvasti sairaaloissa ja se oli kyllä tosi puuduttavaa.

Jos kiinnostaa niin tarkemmin pystyy lukemaan meidän yhdistyksen sivuilta.
www.lyhytkasvuiset.fi :)

Kun odotin Rosaa kävimme mieheni kanssa Tampereella perinnöllisyystukimuksissa.

Minä tietenkin olen kantaja mutta, mies ei ollut. Meille sanottiin että, me emme saa lyhyitälapsia mutta, meidän lapset sitten saattavat saada. 

Olen tietenki iloinen terveistä lapsista vaikka ei mua olisi todellakaan haitannut jos lyhytkasvuinen olisi tullut. Tietenkin olisi sitten, ollut varmasti paljon rankempaa.

Itselle kyllä kahden "normimittaisen" (kuullostapas tyhmältä) lapsen kanssa on kyllä välillä haastavaa :D

<3: Milla 

Lyhyt esittäytyminen! :D

Hei kaikille! 

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä kauan kysyttyä blogia! 
Vuosia puhunut mutta, nyt sain sen tehtyä. JES !
Tää on mulle uusi juttu mutta, enköhän pääse pikku hiljaa jyvälle. :D

Eli siis...

Olen Milla 24-vuotias lyhytkasvuinen äiti. 
Luonteeltani olen avoin ja positiivinen!
Pituutta minulla huimat 110cm. 
Perheeseeni kuuluu mies ja meillä on kaksi aivan upeaa lasta.
Rosa 3v ja Roni 6kk.
Tervetuloa lukemaan ja seurailemaan minun arkeani! 

En oikein tiennyt mistä aloittaa mutta, aion kyllä kirjoittaa kaikenlaista ja jos on toivepostauksia ni kyllä teen niitäkin!

<3:lla Milla!