perjantai 18. marraskuuta 2016

Minä äitinä.

Kun Rosa syntyi, minulle esitettiin ensimmäinen kysymys: "Kuinka pärjäät lapsen kanssa, kun olet lyhytkasvuinen".

Tottakai itselläni oli monta murheen aihetta. Onko lapsi terve, kuinka sektio onnistuu ja mitä tapahtuu, kun lapsi tulee maailmaan. Mutta nämähän ovat kaikille tuleville äideille samoja kysymyksiä? Yleinen ennakko-oletus oli, että en tule pärjäämään Rosan kanssa. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja osoitin ennakkoluulot vääriksi. Rosa on nyt 4- vuotias reipas tyttö ja hänellä on 1-vuotias pikkuveli.



Voi mikä mellakka syntyikään, kun ihmiset kuulivat toisesta raskaudestani. Nyt viimeistään epäiltiin, että en tule pärjäämään toisen lapsen kanssa. Toki toinen lapsi tuo arkeen lisää haastetta, mutta jälleen kerran, eikö tämä asia koske kaikkia muitakin lapsiperheitä? Hoidan kotiäitinä lapsia siinä missä muutkin hoitavat lapsiaan. Suurin ero on siinä, en jaksa kantaa lapsia sylissä. Joitakin käytännön asioita teemme eri tavalla. Meillä ei ole käytössä syöttötuolia, koska en pysty nostamaan lasta siihen. Teen kauppareissut lasten kanssa siten, että Rosa ottaa kärryt ja auttaa ostosten keräämisissä ja toisinaan pakkaa ostokset. Tytär on mielissään siitä, että saa olla avuksi omalle äidilleen.

Kerronpa muutaman tapauksen, mitä on käynyt nyt aivan lähiaikoina!
Kävelin lasten kanssa kaupasta kotiin ja minun takana käveli nainen, joka kysyi minulta monesti, että onko lapset oikeasti minun omia lapsiani. Siihen tietenkin vastasin, että kyllä ovat ihan omiani. Nainen jatkoi sinnikkäästi kysyen olenko suomalainen ja suomessa ihan syntynyt. Hetken hämmennyksessäni kysyin: "Mitä ihmettä se just multa kysy?". Sanoin topakasti takaisin, että ihan suomalainen olen ja suomessa syntynyt ja asunut koko ikäni Riihimäellä. Nainen oli tosi hämmästynyt ja tokaisi minulle "Aijjaa... luulin, että olet ulkomaalainen ja sinulla on oma heimo, kun olet noin lyhyt." Olin järkytyksestä suu ammollaan ja hiljaa... Sain sanottua: "Olen aivan suomalainen". Nainen mietti hetken ja sanoi "Hyvähyvä." ja lähti. Jäi kyllä sellainen WTF- fiilis.


Toinen tapahtuma lähiajoilta.
Kävin lasten kanssa automaatilla nostamassa rahaa ja tietenkin Rosa auttoi sen verran, että laittoi automaattiin. Takana jonottava iäkäs nainen sanoi tympeästi, että mitä me oikein teemme ja kenen kortti tuo on. Kerroin, että olen 25- vuotias ja olen lasteni kanssa nostamassa rahaa. Nainen meni hiljaiseksi ja pyysi anteeksi minulta. Sitten hän tokaisi, että luuli minua ensin lapseksi ja että pöllimme rahaa varastetulla kortilla. Taas jäi "mitä ihmettä" fiilis. Siinä oli ihmisiä jonottamassa ja hekin katsoivat ihmeissään. Tunsin itseni nöyryytetyksi, mutta enemmän taisi sitä naistakin hävettää. Kotona jälkeenpäin mietin automaatilla tapahtunutta ja kyllä suoraan sanottuna ihan VITUTTI. Tämän kaltaisissa tilanteissa menen lukkoon.

Onneksi minulla on mies, perhe ja ystävät kenelle purkaa ja puhua. Hetkenksi näistä tulee tietenkin paha mieli, mutta kuitenkin tulen myös vahvemmaksi. Myöhemmin aina mietin, että mikä ihmisiä oikein vaivaa! Itse en ikinä sanoisi/kysyisi tuollaisia keneltäkään. Tiedän, että aina sanotaan "Älä välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Ei se kyllä minusta ihan noin mene ja kaikkea ei tarvitse kestää ja niellä!

Erityislapsen vanhemmuuteen liittyviä ennakkoluuloja pohditaan Marja Hintikka Livessä ensi maanantaina 21.11.2016 klo 21.00. Kyseisen jakson nimi on älä tuijota, lapseni erityinen. Mutta myös vanhempi voi olla erityinen.
Olen saannut kunnian osallistua ohjelmaan tähtibloggaajan roolissa. Muistakaa kääntää kanavat TV2:lle!




                                                         

   <3:llä Milla


8 kommenttia:

  1. Oikeesti, kuinka ihmiset kehtaa laukoa tollasia kommenteja? Ite 5alle kouluikäisen pojan nuorena äitinä, saan kuulla myös usein niin typeriä kysymyksiä. Oi luoja paratkoon!!! Tsemppiä sinne. Itse oon oppinut nauramaan ja ottamaan kaiken jo aika huumorilla. Se täytyy kyllä todeta, että "maalaisjärki on katoava luonnonvara nykypäivänä". Ihanaa loppu vuotta sinne. :)

    *Sanna
    Http://kiljustenherrasvaki5.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti olen maanantaina telkkarin äärellä! Kun näistä asioista puhutaan, niin ihmiset ymmärtävät enemmän ja niitä loukkaavia kommentteja tulee toivottavasti paljon vähemmän. Mukavaa marraskuuta teidän perheelle!

    VastaaPoista
  3. Voi apua mitä oot joutunu kuulemaan! Ei kyllä oo kyseisillä ihmisillä hirveesti päässä liikkunu mitään!! Ei sinällänsä, nykypäivän ihmisistä voi olettaa mitä tahansa! Itse osaan jossain määrin samaistua tilanteeseesi! Omaan itselläni synnynnäisen henkitorven ahtauman, jonka korjausleikkauksen yhteydessä toinen äänihuuleni halvaantui.. Tästä johtuen ääneni on möreä ja käheä kuin miehellä ja saan sen takia usein monenlaista käytöstä osakseni! Kerrankin eräs työharjoitteluohjaaja kertoi olevansa minua kohtaan vittumainen kun luuli että teen tämän ääneni tahalleen!! Yks jos toinen kuvittelee että minulla on suurinpiirtein tarttuva rutto, sen verran kavahdetaan kauas kun avaan suuni ja monissa mamma harrastuksissa huomannut kuinka porukka välttelee tämän takia. Oon kuullu tuon "ei pidä välittää"-kommentin useasti myös itsekkin, mutta milläs oot välittämättä kun se on niin henkilökohtaista mitä ihmiset tekevät!?
    Tsemppiä sinulle! Olet hienon oloinen ihminen ^_^

    VastaaPoista
  4. Hei! Olen ihaillut sinua, kun olen nähnyt sinut Riihimäellä lastesi kanssa tai kuntosalilla. Onnittelut saavutuksesta ja rohkeudesta kertoa tästä avoimesti. ❤️��

    VastaaPoista
  5. Moikka! Löysin tän sun blogin vasta tänään ja rakastuin heti <3 Oot todella rohkea ja arvostan kun uskallat puhua näin avoimesti blogissasi :) Ite oon vähän huono näköinen ja noi vaaleat tekstit rupee hukkuun tohon valkoseen pohjaan, niin jos kaipailet jotain parannus vinkkejä niin mun mielestä tekstit vois olla vähän tummempia :) Hyvää loppu viikkoa<3 <3

    VastaaPoista
  6. Heissan Milla. Näin sinut tv:ssä ja sisälläni oli syvätunne, että minun piti etsiä blogisi. Nyt luettuani sen olen sanaton, olet aivan mahtavan rohkea ja ihana persoona. Sinulla on kaunis perhe ja niin olet itsekin. On harmi ettei nämä suun soittajat tajua katsoa ihmisen sisinpään ja olenkin aina ollut sitä mieltä että heidän pitäisi oppia elämän asiot omankantapohjan kautta. Jatka samaan malliin olet ihailtava ihminen❤

    VastaaPoista
  7. Hei Milla!
    Luin Kauneus&Terveys-lehden uusinta numeroa. Voi hyvänen aika miten aikuiset ihmiset voivat olla ilkeitä. Olet todella sinnikäs, kaunis ja sulla reippaan näköiset lapset. Minulla oli kouluaikoina lyhytkasvuinen koulukaveri, hyvä ystävä edelleen. Nyt asun toisella paikkakunnalla, mutta kun näemme entisessä kotikaupungissa niin tapaaminen on aina lämmin. Hymysi pelasti päiväni. Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  8. Heippa, törmäsin sun blogiin sattumalta, kun lueskelin RHH:sta ihan sen takia, että itse olen piilevä kantaja ja ollaan mietitty perheen perustamista mieheni kanssa (äidilläni RHH näkyvänä). Olen lapsesta asti kummaksunut ihmisten pokkaa sanoa ihan, mitä sylki suuhun tuo. Itsekin saanut siitä osani ihan vain, koska äitini on lyhytkasvuinen. Vaikutat ihanalta ihmiseltä, kenellä on arvot kohdillaan. Koita jaksaa niitä ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka kokee asiakseen kommentoida kaikkea.. Tulen varmasti lukemaan sun blogia uudelleen.

    VastaaPoista